I can
Nuorissa on tulevaisuus – Näin ainakin ajattelee Riku Alkio, entinen opettaja ja Seppon perustaja, joka erään 14-vuotiaan nuoren yhteydenoton jälkeen inspiroitui pohtimaan minäpystyvyyttä. Miten me voimme tukea minäpystyvyyden kehittymistä niin koulumaailmassa, kuin työelämässä? Lue lisää!
Jaoin Linkedinissä muutama viikko takaperin viestin, jonka sain 14-vuotiaalta nuorelta. Hän otti minuun yhteyttä, koska halusi tulla meille Seppoon TET-harjoitteluun. Pojan viesti oli uskomattoman hieno ja fiksu, selkeästi mietitty. Perustelut olivat huippuluokkaa ja se, miten hän esitteli (myi) itsensä teki päätöksestä helpon – otin hänet tiimiin ”with flying colors”.
Linkkaripostaukseen tulleiden kommenttien perusteella tämän nuoren oma-aloitteisuus ja asenne ei ollut ihan yleistä. Jäinkin miettimään, mikä tekee osasta meistä elämässämme ja urallamme jatkuvasti kehittymishakuisia ihmisiä, kun taas osa omaksuu elämässään toisen roolin. Syitä on tietysti monia, mutta pysähdyin hetkesi miettimään erityisesti minäkuvaa ja sen kehittymiseen vaikuttavia tekijöitä. Mikä saa 14-vuotiaan nuoren haluamaan itselleen jatkuvasti uusia haasteita ja kehittymisen mahdollisuuksia?
Minäpystyvyyden käsite
Suhteessa uusien asioiden oppimiseen ja ylipäätään rohkeiden valintojen tekemiseen, kasvatustieteessä puhutaan minäpystyvyyden käsitteestä, siis siitä millaisena me näemme itsemme. Minäpystyvyys rakentuu onnistumisista ja positiivisista oppimiskokemuksista. Samoin se, miten epäonnistumisiin ja negatiivisiin kokemuksiin reagoidaan, vaikuttaa minäpystyvyyden kehittymiseen.
Jokaiselle lapselle ja nuorelle, mutta myös aikuiselle tulisi tarjota sellaisia oppimistilanteita, jotka parantavat minäpystyvyyden käsitystä. Kysymys on nimenomaan kokemuksesta – ei niinkään lopputuloksesta. Tämän takia niin koulussa, harrastuksissa kuin kotonakin oppimiselle pitää luoda tilanteita, jotka tukevat erilaisten oppijoiden onnistumista. Terve minäpystyvyys viitoittaa yksilöiden tulvaisuuden valintoja monella tavoin ja se esiintyy esimerkiksi seuraavilla tavoilla:
Yritysmaailmassa arvostetaan työntekijöitä, joilla on ns. growth mindset (kasvun asenne). Kyse on siis loppujen lopuksi samasta asiasta. Growth mindsetin omaavat ihmiset ovat avoimia ja etsivät aktiivisesti uusia haasteita työelämässä, vaikka onnistuminen niissä ei ole täysin varmaa. Tällaisia työntekijöitä jokainen yritys janoaa.
Pelillistäminen growth mindsetin mahdollistajana
Pelillistäminen tukee growth mindsetin syntymistä antamalla pelaajille mahdollisuuden kokeilla ja epäonnistua turvallisesti, ilman pelkoa kasvojen menettämisestä. Peli tarjoaa palautejärjestelmän, jonka avulla pelaajat voivat kehittää taitojaan ja parantaa suorituksiaan.
Jokaiseen peliin kuuluu olennaisena osana ensin epäonnistuminen. Virheitä ei merkitä punakynällä vaan pelillisyyteen kuuluu uuteen yritykseen kannustaminen ja sitä kautta eteneminen, päämäärien saavuttaminen. Jatkuva palaute ja onnistumiset vievät pelaajaa eteenpäin. Samalla usko omiin kykyihin kasvaa ja käsitys itsestä selviytyjänä vahvistuu.
Positiivisia oppimiskokemuksia ei synny, jos oppija on vain passiivisessa roolissa, siksi hänelle on mahdollistettava aktiivisen toimijan rooli – ”Minä tein sen, minä osasin!” Tällaisia oppimiskokemuksia meidän pitää luoda niin lapsille ja nuorille kouluissa, kuin aikuisillekin työpaikoilla.
Riku Alkio, Seppon toimitusjohtaja ja perustaja