Blogi

Kun seppo lähti juhannuksen viettoon

Marika Miinalainen
Marika Miinalainen

28.7.2016

Työstään on aidosti innostunut siinä vaiheessa, kun sen tahtoo ottaa osaksi vapaa-ajan viettoaan sukulaistensa kanssa. Näin ajattelin, kun pakkasin luomani seppo-pelin mukaamme viettämään juhannusta. “Älkää sitten suunnitelko mitään lauantaipäivälle, koska silloin me pelataan!”


Seurueemme koostui yhteensä viidestätoista henkilöstä, jotka jaoin etukäteen suomalaisten kasvien mukaan nimettyihin ryhmiin (Konnanleinikit, Kaalivalvatit, Tarhatyräkit ja Papelorikot). Sijoitin jokaiseen ryhmään aina yhden skarpin laitteen operoijan, yhden tekniikasta ymmärtämättömän, vähintään yhden ryhmän yhteishenkeä nostattavan innostajan, yhden alle 10-vuotiaan lapsen sekä yhden koiran. Bravó! Ja sitten pelaamaan.

Teemana pelissä oli rennosti juhannus ja perinteiset kesäjutut. Tavoitteenani oli tarjota pelaajille sopivassa määrin viihdykettä, liikunnallista aktivointia sekä uusien, yleishyödyllisten asioiden oppimista. Tahdoin olla jotenkin talon väelle avuksi, mutta koska joku oli ehtinyt jo hakata saunapuut, sitoa saunavihdat ja uusia perunoita ei tarvitse kuoria, sijoitin leikkimökkiin tehtävän serveteistä. Pelaajat katsoivat ensin Youtubesta liittämäni ohjevideon kuinka taitella servetit kolmella eri tavalla, jonka jälkeen he valitsivat malleista mieluisimman, taittelivat yhteensä viisi servettiä, kuvasivat ne ja liittivät kuvan tehtävään.

Ehkä tehtävä jätti edes jollekin muistiin yhden taitteilumallin seuraavalle kerralle, kun täytyy tehdä hieman fiinimpi kattaus.

... Paitsi jos kuului Konnanleinikkien joukkueeseen, joille tehtävä oli “liian helppo”.

Perinteisiä kesäaktiviteetteja pelissä edusti mm. saappaan- ja tikanheitto, joihin seppo toi niin sanotusti enemmän “järkeä”. (Kerrankin saaduilla pisteillä oli jotain väliä, kun voittajatiimiä odotti palkintokin!) Lisäksi tehtävänä oli kerätä seitsemän erilaista kukkaa (ei tyynyn alle vaan) kimppuun ja etsiä luonnosta erilaisia syötäväksi kelpaavia kasveja sekä suunnitella miten niitä voisi käyttää. Tässä tehtävässä Kaalivalvatit loistivat kuusenneulasista, metsävadelman lehdistä, voikukista sekä nokkosista koostetuista smoothie- ja coctail-resepteillään. Olin niin vaikuttunut vastauksista, että piti mennä välillä pelin ohjaamisen lomasta kurkkaamaan, että kuka tarkalleen nämä lauseet sinne oikein kirjoittelee. (Jep, ajattelinkin ettei se meidän isä ole.)

Yhdellä rasteista oli tarjolla kylmiä juomia ja analysoimista odottava Eino Leinon juhannusruno. Pelaajien tuli pohtia mistä runossa on oikein kyse sekä tehdä oma versionsa siitä. Tässäkään tehtävässä Konnanleinikit eivät loistaneet taidoillaan, mutta jälleen espanjanvesikoira Jallu löysi tehtävästä oman näkökulmansa.

“Haluan maistaa joka marjan ja kylpee joka veen… Tämä runohan kertoo selvästi minusta!”

Kaiken kaikkiaan peli meni juuri niin kuin olin kuvitellutkin. Alussa jouduin vähän patistamaan harvinaisen kuuman juhannuspäivän laiskistamia sukulaisiani ohjatun toiminnan pariin ja vakuuttamaan, että tykkäätte kyllä tästä jutusta, kun vaan siihen ryhdytte. Ja niinhän siinä kävi, että ilo pelaamiseen heräsi kunnolla henkiin. Oli mukavaa seurata ryhmiä antamassa kaikkensa tehtävien eteen ja toimivan hyvässä yhteishengessä. Tämä varsinkin siksi, kun olin tarkoituksella sijoittanut samaan ryhmään sellaisia henkilöitä, jotka tuntevat toisiaan ehkä vähiten. Voittajajoukkue iloitsi saamastaan palkintokassista, joka sisälsi juhannukseen oleellisesti kuuluvia tarvikkeita hyttysmyrkkyineen ja saunajuomineen.

Suurin osa lisenssin haltijoista käyttää seppoa vain työajallaan, mutta suosittelen silti lämpimästi pakkaamaan seppon välillä vapaallekin mukaan. Tunnelma on taatusti rennompi ja kuten monesti sepposta on jo sanottukin; mahdollisuudet ovat rajattomat.