Blogi

Tubettajia ja senioreita

Riku Alkio
Riku Alkio

18.8.2015

Johan oli merkillisen mukavat kolme päivää. Torstaina olin eläkeläisten kanssa opettelemassa digitaalista sisällöntuotantoa, perjantaina kollegoiden kanssa Mobiilikesäkoulussa ja lauantaina oman juniorin kanssa Tubeconissa. Vaikka kaikki nuo tilaisuudet tihkuivat digitaalisuutta, kyse oli kuitenkin ihmisten inhimillisestä kohtaamisesta.


Johan oli merkillisen mukavat kolme päivää. Torstaina olin eläkeläisten kanssa opettelemassa digitaalista sisällöntuotantoa, perjantaina kollegoiden kanssa Mobiilikesäkoulussa ja lauantaina oman juniorin kanssa Tubeconissa. Vaikka kaikki nuo tilaisuudet tihkuivat digitaalisuutta, kyse oli kuitenkin ihmisten inhimillisestä kohtaamisesta.

LähiVerkon koulutussessiossa oli noin viisitoista tietotekniikasta kiinnostunutta eläkeläistä opettelemassa digitaalisia sisällöntuottamisen välineitä. Pääsin mukaan vetämään pelillisyyskoulutuksen. Monet näistä senioreista olivat tutustuneet tietotekniikkaan tabletin välityksellä. Se näytti olevan helpompi työväline kuin läppäri. Vaikka kädet vähän tärisivät ja kuvat hyppivät, into ja riemu uuden oppimisesta olivat käsin kosketeltavia. Kaikkea toimintaa sävytti hurtti huumori.

Monet seniorit kertoivat pelaavansa facebookista löytämiään pelejä. He pelaavat pelejä samoista syistä kuin nuoremmatkin: viihtyäkseen, rentoutuakseen ja kokeakseen yhteisöllisyyttä. Sosiaaliset pelit poistavat yksinäisyyden tunnetta. ”Kun tuttu kaveri lähettää pelissä kannustavan viestin, tulee heti paremmalle tuulelle”, kertoi eräs osallistujista. ”Tuntuu, että en ole niin yksin.”

Rakensimme sisältötutoreiden kanssa pelin seppo-alustalle. Porukka oli heti messissä ja kaikki heittäytyivät pelin vietäväksi. Tehtävissä piti nimetä ”tähdenlentoyön” kunniaksi lauluja, joissa mainitaan sana tähti. Toisessa tehtävässä piti testata kykyjään tasapainolaudalla. Mukavin tehtävä taisi olla ahtaassa parikeinussa otettava selfie. Kaikki tehtävät dokumentoitiin tabletilla ja palautettiin pelinjohdolle arvioitaviksi. Pelin tekeminen taisi olla monille suurempi ilon aihe kuin itse pelaaminen. Osasin!

Mobiilikesäkoulun picnicille Mustialaan oli kokoontunut lähes sata mobiiliteknologian opetuskäytöstä kiinnostunutta opettajaa. Leppoisassa puistotunnelmassa jaettiin kokemuksia ja hyviä käytäntöjä. Useasta suusta kuului: ”Tää on upee!” Melkein kaikissa palautteissa kiiteltiin kuitenkin mukavien ihmisten tapaamista. Digitaalisuus ei tässäkään tapauksessa korvannut yhdessä olemista ja tekemistä. Mobiilikesäkouluun tulleille digitaalisuus oli syy tulla tapaamaan tuttavia livenä.

Tubecon edustaa jotakin täysin uutta. Menin Tubeconiin 10-vuotiaan poikani kanssa. Olin kuin ihmemaassa. Tai oikeastaan en. Samaa fanikulttuuria on aina ollut olemassa. Vaikka suurimmat kiljunnat saikin ilmoille Isac Elliot, eivät tubettajatähdetkään paljon hänelle hävinneet.

Digitaalisuus on demokratisoinut viestinnän, ainakin videoiden osalta. Seurasin useita spontaaneja kohtaamisia, joissa nuoret juttelivat ventovieraiden kanssa omista kanavistaan ja videoistaan. Tubettajaskeneen tuntuu liittyvän paljon samoja piirteitä kuin skeitti-, snoukka- ja räp-kulttuuriin. Reilu meininki ja rispekti. Ei mitenkään huono lähtökohta harrastukselle. Totta kai taustalla pyörivät myös raha ja markkinavoimat, mutta niin tapahtuu kaikilla nuorisokulttuurin osa-alueilla. Tubettajakulttuuri on myös sukupuolisesti tasavertainen. Vuoden vloggaajaksi yleisö valitsi 13-vuotiaan Pikku Pinskun.

Video on tullut viimeistään nyt jäädäkseen. Digiloikkaa harkitsevan koulun on syytä miettiä, miten voimme hyödyntää innostuksen, osaamisen ja tekemisen kulttuurin koulussa. Annetaan tilaa ja mahdollisuuksia. Valjastetaan uudet välineet oppimisen tueksi. Tehdään asiat yhdessä, vakavasti leikkien. Yhteistoiminnallisuuden voimaan vannovat niin lapset, nuoret, aikuiset kuin senioritkin. Annetaan palaa!