Tarinat

Pelkkä kuunteleminen puuduttaa, siksi onkin helppo heittää Seppo-peli päivän keskelle piristämään. Kun ohjaajana näkee eri opiskelijoiden edistymisen pelissä, on helppo tarttua myös tilanteisiin, joissa opiskelija ei jostain syystä etene pelissä.

Laura Laakkonen, Pedagoginen asiantuntija
Laura Laakkonen, Pedagoginen asiantuntija
Suomen Diakoniaopisto

Viimeisen vuoden aikana Seppon käyttö on yleistynyt hurjasti eri ammattioppilaitoksissa. Pelillisyyden hyödyt ammattiopisto-opetuksessa on huomannut myös pitkäaikainen Seppon käyttäjä, Laura Laakkonen, joka työskentelee tällä hetkellä Suomen Diakoniaopistossa Lahden kampuksella pedagogisena asiantuntijana osana Didipeda-tiimiä. Lauran päätehtävänä hetkellä on mm. tukea muita opettajia digitaalisuuden hyödyntämisessä ja oppimisympäristöjen kehittäminen. Aikaisemmin Laura on työskennellyt hoitotyön opettajana Koulutuskeskus Salpauksessa ja osan työajastaan hän opettaa yhä.

Laura on aloittanut Seppon käytön jo vuosia sitten ja Seppo on kulkenut Lauran mukana tiiviisti. Hän onkin jakanut Seppon ilosanomaa ahkerasti ja saanut monet kollegansa innostumaan pelien tekemisestä. Yksi nykyisen työn eduista onkin se, että työaikaa on selkeästi allokoitu digitaalisten työkalujen jalkauttamiseen ja näin ollen uuden opettajan pohtiessa Seppon hyödyntämistä Laura pystyy ohjaamaan opettajat alkuun Seppon käytössä vaikka kädestä pitäen.

Hienointa Seppossa Lauran mukaan on sen helppokäyttöisyys. Hän myöntää itsekin suhtautuneensa ensin hiukan skeptisesti Seppoon ja siihen, että opettajille tarjotaan taas yksi monimutkainen työkalu lisää. Yllätys oli kuitenkin positiivinen ja Seppo osoittautui helpoksi työkaluksi. Aivan ensimmäiseksi Laura kehoittaakin uusia Seppon käyttäjiä unohtamaan liian suuret odotukset omista peleistä ja aloittamaan yksinkertaisista jutuista. Kun kokemusta karttuu, voi peleihin lisätä toiminnallisuuksia ja testata omia taitojaan pelintekijänä.

Vaikka Seppolla voikin rakentaa pelejä, joiden aiheet ovat suppeita ja siten opettaa tai testata oppilaiden tietämystä tietystä aihealueesta, voi Seppolla rakentaa myös suurempia kokonaisuuksia, kuten Diakoniaopistossa on tehty. Laura kertoo, että he ovat rakentaneet yhden kokonaisen lähihoitajan ammatillisen tutkinnon osa-alueen Seppoon. Peli pitää sisällään myös yhteisiä opintoja ja esimerkiksi äidinkieltä. Diakoniaopistolla opiskelee jonkin verran maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita, jotka voivat tarvita lisätukea opinnoissaan.

Lauran mukaan suuria kokonaisuuksia sisältäviä pelejä suunnitellessa onkin erityisen tärkeää miettiä, että miltä tasolta opiskelijat lähtevät ja miten eri tasoiset oppijat voidaan ottaa huomioon pelissä.

Hyödyntämällä tasoja voi peliin rakentaa haastetta edistyneimmille opiskelijoille. Esimerkiksi ensimmäisen ja vaikka toisenkin tason suorittaminen on vähimmäismäärä ja muut tasot ovat vapaaehtoisia. Diakoniaopistolla on myös hyödynnetty erillisiä pelejä, joissa toisessa on esimerkiksi tehtävänannot selkokielellä ja peliä on yksinkertaistettu ja toinen peli on hiukan vaativampi niin suunnittelultaan, kuin kieleltään.

Yhtenä lempitoiminnallisuutena Seppossa Laura mainitsee oppilasohjaaja-mahdollisuuden. Eli sen, että opiskelijoille voi antaa omat tunnukset, joiden avulla he pääsevät rakentamaan pelejä itse. Moni Lauran kollega on sanonut että, kun opiskelijat tekevät itse toisilleen pelejä, pääsee opettaja hyvin arvioimaan sitä, miten opiskelijat ovat aiheet oppineet. Opettajat usein pelaavat itse myös opiskelijoiden tekemiä pelejä ja on mielenkiintoista nähdä millaisia asioita opiskelijat itse näkevät keskeisinä. Oppilasohjaaja-ominaisuus tukee myös erinomaisesti ammattiopistoissa paljon hyödynnettyä tiimioppimista. Osa opiskelijoista on innostunut Seppon hyödyntämisestä jopa niin paljon, että ovat omilla työssäoppimisjaksoillaan tehneet oppilasohjaajatunnuksilla pelejä työpaikalle.

Kun keskustellaan Seppon hyödyistä ammattiopiston opetustyössä, Laura nostaa esille sen, että Seppon avulla saa helposti heräteltyä opiskelijoiden mielenkiinnon pitkän päivän aikana. Pelkkä kuunteleminen puuduttaa, siksi onkin helppo heittää Seppo-peli päivän keskelle piristämään. Kun ohjaajana näkee eri opiskelijoiden edistymisen pelissä, on helppo tarttua myös tilanteisiin, joissa opiskelija ei jostain syystä etene pelissä. Vaikka oltaisiin etänä, mahdollisuus kommentoida ja kommunikoida pelin välityksellä luo ilmapiiriin jossa tuntuu, että pelattaisiin yhdessä. Myös ihan käytännön tehtäviin Seppo sopii hyvin, Laura sanoo:

Esimerkiksi laboratoriossa Seppon hyödyntäminen tehtävissä on oikeastaan paljon kätevämpää, kuin vaikka papereiden käyttäminen tehtävänannoissa ja kirjaamisissa.

Toisella asteella myös ammattiopistokäytössä on Seppo osoittautunut työkaluksi, joka kannustaa opiskelijoita osallistumaan enemmän. Lauran kertoo, että peleillä on saatu muutettua opettajan monologi vuorovaikutteiseksi opiskeluksi:

”Luokkahuoneen hiljaiset ja ne, jotka eivät etänä koskaan avaa tietokoneen mikkiä ovat peleissä saaneet todella syvällisiä, pohtivia vastauksia aikaiseksi. Ja vähän heikomman kielitaidonkin omaavat, jotka arastelevat suomeksi puhumista, ovat Seppon avulla uskaltautuneet käyttämään suomea enemmän ja hyödyntäneet esimerkiksi videovastausvaihtoehtoa.”

Tietynlaisen aika- ja yleisöpaineen puuttuminen kotona pelatessa luo turvallisen kuplan, jossa moni uskaltautuu ulos kuorestaan.

Laura Laakkonen on erinomainen esimerkki opettajasta, joka on lähtenyt rohkeasti kokeilemaan uusia juttuja opetuksen tukena. Omien kokemustensa ansiosta hän on saanut myös monta kollegaa innostumaan Sepposta ja kokeilemaan pelien tekemistä. Ei se usein muuta vaadikaan, kuin hiukan uteliaisuutta ja malttia tutustua Seppoon ja se vie mennessään!