Osallistuin Norjassa pidettyyn pelioppimisen konferenssiin (ECGBL 2015). Yhdeksättä kertaa järjestetty konferenssi keräsi norjalaiseen pikkukaupunkiin noin 150 peleistä innostunutta kuulemaan ja keskustelemaan viimeisimmästä tutkimuksesta ja käytännön sovelluksista.
Osallistuin lokakuussa Norjan Steinkjerissä pidettyyn pelioppimisen konferenssiin (European conference on game-based learning, ECGBL 2015). Yhdeksättä kertaa järjestetty konferenssi keräsi norjalaiseen pikkukaupunkiin noin 150 peleistä innostunutta kuulemaan ja keskustelemaan viimeisimmästä tutkimuksesta ja käytännön sovelluksista. Esitykset kattoivat laajan kirjon pelien opetuskäytöstä: käsitellyiksi tulivat niin tietokonepelit, mobiilisovellukset, lautapelit, fyysiseen ympäristöön rakennetut pelit kuin koulutusten pelillistäminenkin.
Positiivisia oppimiskokemuksia ja muokattavia pelejä
Ensimmäisen keynoten piti Kahoot!:n perustajiin kuuluva professori Alf Inge Wang, joka puhui pelien hyödyistä oppimisessa. Paljon oli tuttua asiaa, kuten välittömän palautteen saaminen opitusta. Peli toimii myös vuorovaikutuksen ja aktivoinnin välineenä, mistä on hyötyä etenkin isoissa opetusryhmissä, kuten luentokursseilla.
Erityinen arvo on pelin kyvyllä tuottaa myönteisiä oppimiskokemuksia: kun peli saa osallistumaan aktiivisesti ja samalla on hauskaa, oppimiseen syntyy positiivinen suhde. Entä kyllästyykö pelaamiseen? Lukukauden ajan joka viikko Kahoot!:ia pelanneista Wangin opiskelijoista 89 % vastasi, että pelaaminen oli hauskaa (9 % neutraaleja, 2 % eri mieltä).
David Williamson Shaffer käsitteli konferenssin toisessa keynotessa oppimispelien lokalisointia, mahdollisuutta muokata niitä paikallisiin tarpeisiin sopivaksi. Yksi este pelien käytölle opetuksessa on nimittäin se, että niiden muokkaaminen omille oppilaille sopivaksi on usein mahdotonta. Jos peleistä saadaan muokattavia, niiden käytettävyys kasvaa. Esimerkkinä tästä toimi simulaatiopeli, jolla opiskelijat saattoivat suorittaa virtuaalisen harjoittelun kaupunkisuunnittelussa. Kun peliin julkaistiin muokkaustyökalu, käyttäjämäärä moninkertaistui. Shaffer uskoikin muokattavuuden olevan tulevaisuuden trendi.
Korvaamaton opettaja
Monista mielenkiintoisista esityksistä erityisesti mieleeni jäi tutkimus, jossa oli tutkittu oppimispelien vaikutuksia oppimistuloksiin. Tutkimukseen kuului neljä erilaista asetelmaa, jossa vertailtiin samasta matematiikan oppimispelistä tehdyn kahden eri version tehokkuutta. Toisessa versiossa oppiminen oli sidoksissa pelissä pärjäämiseen, toisessa se oli päälleliimattua. Näistä neljästä asetelmasta oppimistulokset paranivat ainoastaan siinä, jossa opettaja osallistui oppimisprosessiin ja auttoi käsittelemään opittavaa asiaa. Peli itsessään ei siis riittänyt oppimisen aikaansaamiseen, vaan opettajalla oli tärkeä rooli oppimisen tukena.
Konferenssin päätyttyä jäimme suunnittelemaan pohjoismaista projektia, jolla voitaisiin edistää pelien opetuskäyttöä. Valmistelussa on mukana pelioppimisesta innostuneita tutkijoita ja opettajia Islannista, Norjasta ja Tanskasta sekä me Suomesta. Ideoinnissa esiin tuli ainakin pohjoismainen verkosto ja opettajille suunnattu tietopankki pelien opetuskäytöstä.
Kokonaisuudessaan reissu oli hieno kokemus. Pääsin näkemään revontulia suoraan hotellihuoneen ikkunasta, kuulin mieskuoron esittävän Sibeliuksen Finlandian norjaksi ja tapasin monta mukavaa ihmistä. Etenkin pelioppimisen tutkijoille konferenssia voisi suositella, sillä samasta aiheesta kiinnostuneisiin tutustuminen oli helppoa ja esitykset olivat hyvätasoisia. Seuraava konferenssi pidetään Skotlannin Paisleyssa lokakuussa 2016, ja call for papers on käynnissä 17.3.2016 asti. (Konferenssin sivuilla kannattaa kyllä vierailla jo upean ysärihenkisen web-designin vuoksi.)